Ei tullut Pääsiäisestäkään leppoisaa hengähdystaukoa arjen murheiden keskelle. Päässä pyörivien ajatusten ristiriita on taas melkoinen. Nyt Se on ylittänyt rajan, tehnyt sen liikkeen, mitä viranomaiset tarvitsevat viitsiäkseen nostaa katsettaan pöydästä. Mutta se liike ei kohdistunut meihin, minuun tai lapseeni, se kohdistui siihen joka nyt rimpuilee irti narsistin hovista. Se rajanylitys oli fyysinen ja sai hälytysajoneuvot liikkeelle, siihen oli pakko reagoida.
Tulevat päivät näyttää, miten tilanne vaikuttaa meihin. Kuulemani mukaan se tulee vaikuttamaan, mutta mun usko on niin romahtanut tähän järjestelmään, että en uskalla uskoa tai toivoa mitään.
Vuosia sitten opetin lapsille kouluissa, miten kaikki väkivalta on tuomittavaa. Kerroin että henkinen väkivalta, varsinkin pitkään jatkuneena, aiheuttaa vielä pahempaa tuhoa kuin fyysinen pahoinpitely. Henkiseen pahoinpitelyyn on puututtava, koska pitkään jatkuvana se ajaa ihmisen tilanteeseen, josta toipuminen voi kestää vuosia, sitä mantraa toisteltiin jo silloin. Nyt mulle lävähti ensimmäisen kerran silmille tosi lähellä se, ettei edelleenkään sillä mantralla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Mä olen kohta vuoden yrittänyt saada apua lapselle, joka vetäytyy koko ajan enemmän puhumattomuuteen, jonka itsetunto, avoimuus ja elävät tarinat on kadonneet raivonpuuskien ja hiljaisuuden alle. Mä olen pyytänyt apua itselleni, koska pelkään mitä Se hullu tekee kun sillä napsahtaa. Olen ajanut itseni loppuun ja menettänyt uskoni kaikkiin auttaviin tahoihin yrittäessäni selittää, että jotain tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Minulle on selitetty monelta suunnalta, ettei kukaan voi tehdä mitään tai että odotellaan, seurataan ja kirjataan ylös. On käsketty pysyä kaukana Siitä. Kaikesta huolimatta minun on annettava lapseni tasaisin väliajoin Sen käsiin, josta minun käsketään turvallisuuteni ja hyvinvointini vuoksi pysyä kaukana. Ei ole montaa päivää aikaa, kun toin ilmi huoleni sen ihmisen puolesta, joka kärsijäksi lapsineen nyt joutui. Kaikki voi pestä kätensä kun on kyse asioista, mitä ei voi mustelmilla todistaa.
Ja sitten… Yksi fyysinen hyökkäys ja sen kohteeksi joutuneille järjestyy päivässä se, mitä olen yrittänyt meille löytää kuukausitolkulla. Lähestymiskielto, kriisiapu lapselle ja kaikki tarvittavat viranomaiset kuuntelemassa.
Voi vaan todeta, että olisin päässyt paljon helpommalla ottamalla sen fyysisen hyökkäyksen vastaan kauan sitten. Mutta mä olen valinnut sen rakentavan tien, mä olen kestänyt ja vetäytynyt käden mitan päähän kärsimään. Mä olen tehnyt niin, jotta en puuttuisi niihin pyhiin isän oikeuksiin.