Kirjoittaminen on aina ollut tapa poistaa pahaa oloa. Tuoda ulos se, mitä ei halua puhua tai jaksa selittää…
Mä puhun paljon, asiaa ja asian vierestä. Mutta niinä hetkinä kun se puhuminen voisi olla avain eteenpäin pääsyyn, mä en välttämättä enää pysty. Pitkän pohdinnan jälkeen yritän päästä sisään tähän maailmaan, jossa jo pelkkä profiilin luominen tuottaa tuskaa. Että voi olla työlästä haluta kirjoittaa ajatuksiaan ulos… Kaikki tämä tekninen puoli tekstin ympärillä meinaa jo tappaa luovuuden…
Joka tapauksessa, haluan kolmestakin syystä kirjoittaa ajatuksiani muiden luettavaksi…
Ensimmäinen syy. Mun pitää saada paha olo ulos. Keinolla millä hyvänsä, se pitää ajaa pihalle. Kun kaikki päivät täyttyy sillä, että kelaa menneiden kuukausien tapahtumia saamatta päähän pienintäkään tilaa uusia ajatuksia varten ja kaikki voimat hupenee pahaan oloon ja murehtimiseen, on pakko tehdä jotain. Silloin, kun epäilee omaa järjenjuoksuaan, on jäsenneltävä asioita.
Toinen syy. Jos joku voi saada edes hippusen järkeä tai voimaa tai jaksamista mun pohdinnoista, niistä on apua. Mä tiedän, että moni muukin elää käsittämättömässä helvetissä, joka vaan jatkuu ja jatkuu, eikä välttämättä edes ymmärrä minkä kanssa on tekemisissä. Vaikken pystyisi antamaan keinoja tai vastauksia mihinkään, voin auttaa jotakuta pysymään järjissään kun itse alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. Jos joku voi löytää musta vertaistuen, olen onnistunut.
Kolmas syy. Läheiset ihmiset tietää, mitä mä käyn läpi. Puolitutut ei tiedä missä mä olen, mitä on tapahtunut tai miksi mä en ole enää mä. Jos uskallan, jaan nämä tekstit joskus myös niille, keille haluaisin selittää, mutten vaan jaksa tai pysty tai osaa. Ehkä jonain päivänä mä voin avata nämä vuodatukset myös jollekulle viranomaiselle, joka ei nähnyt pintaa syvemmälle.
En välttämättä osaa käyttää koko systeemiä niin kuin toivoisin. Voi olla, että hermot menee jo huomenna jos ei tämä olekaan helppoa kuin heinän teko… Halu ja tarve kirjoittaa on kuitenkin kova.
Haluan kirjoittaa teille siitä, kuinka huoli lapsesta voi viedä voimat, kuinka kaikki voi kääntyä päälaelleen, miten toinen ihminen voi tuhota katkeruuksissaan sitä, mitä olet onnistunut rakentamaan päästäksesi yli hänestä. Kerron siitä, kuinka elämästä voi tulla oravanpyörä, josta et pääse ulos koska haluat olla äiti, joka kunnioittaa lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa. Tuon julki sitä, miten sana yhteishuoltajuus alkaa muodostua pahimmaksi tuntemaksesi kirosanaksi.
Todennäköisesti kaikki mitä kirjoitan, tulee liittymään tavalla tai toisella saman teeman ympärille. Kirjoitan tapahtumista menneen vuoden varrelta tähän päivään, ehkä jotain myös aiemmilta vuosilta tyttäreni elämän varrelta. Tulen kirjoittamaan myös fiiliksistä näinä päivinä, jolloin etsin voimia tulevaisuutta varten. Joka tapauksessa tulen kirjoittamaan asioista, joita ei jaksa muina miehinä hymyillen enää ihmisille höpötellä.